Päästä varpaisiin

Jos joku kysyisi, mitä haluan tai mitä toivon, osaisinko vastata siihen heti? Vai pitäisikö minun kertoa kaikki se, mitä oikeasti toivon, vai toivonko oikeastaan sitä mitä ajattelen?

Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Usein nuo haaveet, ovat kuitenkin kaukana siitä, mitä oikeasti haluaisimme. Kuvitelma siitä mitä todellisuus on, on usein hukassa tai se on jotain aivan muuta, mitä oikeasti haluamme. 
Mitä sitten haluamme? Pysähdy hetkeksi makustelmaan tuota lausetta. Mitä se sinulle tuo mieleen? Onko ne toiveet ja haaveet vain unelmia, joita et kuitenkaan halua oikeasti tapahtuvan. Mitä tapahtuu, jos ne tulevatkin toteen. Meneekö koko elämä sekaisin ja haluaisitkin palata siihen mitä sinulla oli. Toisaalta muutokset ovat aina tervetulleita, vaikkakin pelottavia. Kaikki me koetaan muutosta ja kasvua koko elämämme ajan. Ne jotka eivät halua muuttua, vain jarruttavat sitä todellisuutta ja kasvun mahdollisuutta.
Jos ajattelet, että et halua muuttua tai toivot, että toinen ei koskaan muuttuisi, niin ymmärräthän, että tämä ei ole mahdollista. Me kaikki kasvamme ja muutumme koko elämän matkan ajan. Muutos on siis aina pakollinen, mutta hyväksi meille kaikille. 

Huomaat ympärilläsi usein asioita, jotka muutuvat. Mikään ei ole niinkuin ennen ja haikailet ehkä menneitä aikoja. Niihin voi aina palata muistojen merkeissä, mutta niistä on mentävä eteenpäin.
Itse syyllistyn siihen, että en toivoisi ajan kuluvan liian nopeasti. Olen pysähtynyt mitettimään elämän rajallisuutta ja sitä, että se ei jatkukkaan ikuisesti. Kaikki me täältä joskus poistutaan ja silloin meistä jää vain muistot. Millaisia muistoja sinä haluat jättää jälkeesi? Olen mietinyt tuota lausetta ja todennut, että haluaisin jättää jälkeeni muiston siitä, että en ole pitänyt liian tiukasti kiinni vanhasta. Olen antanut luvan itselleni muuttua ja antanut luvan toisen kasvaa ja muuttua. 
Kumppanin muutos on niitä suurimpia muutoksia, joita kohtaat. Kun kumppani muuttuu, on sitä usein vaikea hyväksyä ja kulkea  sen muutoksen mukana. On kasvettava henkisesti, jotta uskaltaa hyväksyä toisen muutokset. Henkinenkasvu on sitä, että hyväksyy asioita omassa itsessä, muissa ja ympäristössä. Antaa anteeksi muutokset, vaikka ne olisivat jotain muuta, kuin itse olet toivonut. Herää siis kysymys, kannattaako mitään toivoa ja mistään haaveille, jos kerta siihen ei voi vaikuttaa?
Kyllä, kyllä kannattaa, se pitää meitä kiinni myös todellisuudessa ja toisaalta antaa uskoa tulevaan. 

Mistä minä haaveilen? Mitä minä toivon? Vaikeita kysymyksiä, eikä niihin ole selkeitä vastauksia. Toivon rauhallista tulevaa, tai en ehkä niin rauhallista.. Toivon Onnellista tulevaa, tai niin itsehän minä teen elämästäni onnellisen. Kukaan toinen ei voi sitä onnea tuoda elämääni, joten miten voisin sitä toivoa, kun voin sen itse toteuttaa.
Toivon rikkautta. Mitä tarkoittaa rikkaus? Rahaa yllin kyllin vai henkistä rikkautta? Raha ei tuo onnea, helpottaa elämää ja voin siihen itse vaikuttaa kuinka rikkaan elämän haluan ja minun on oltava valmis tekemään jotain sen eteen. Joten tämäkään ei oikeastaan voi olla toive tai haave.. Kaikki on siis itsestä kiinni, mitä voi saavuttaa ja saada. 
Luo ympärillesi rauhaa, rakkautta ja uskoa. Tällä saat muut tuntemaan, että he ovat turvassa, heitä rakastetaan ja samalla huomaat kuinka itse rakastat itseäsi ja luot rauhaa elämääsi. 
Pitääkö sitten luopua haavesta ja unelmista?
Ei, Ei missään tapauksessa, sillä ne antavat meille potkua ja uskoa tulevasta, mutta on muistettava, että itse me tehdään se työ, joka kantaa tulevaan. 
Katso siis itseäsi päästä varpaisiin, älä odota, että joku muu tuntisi sinut päästä varpaisiin, sillä sinäkin muutut koko ajan ja vain muutos on pysyvää, joten kukaan ei voi tuntea sinua paremmin, kuin sinä itse.
Pidä kiinni siitä, mihin uskot ja mistä haaveilet. Ei siis auta selitellä, vaan koittaa muuttua, aion pyytää anteeksi, jos sitä antaakkin, jos joku hyväksyisi kaiken päästä varpaisiin.. Hyväksytkö sinä?