Uskommeko rakkauteen?

Kun rakastamme, uskomme johonkin. Uskommeko rakkauteen? Uskommeko tunteeseen? Vai uskommeko rakkauteen vain sen vuoksi että meidän kuuluu rakastaa ja tuntea.

Kun tunnemme koko sydämestämme rakkautta, se antaa tyyneyden ja samalla se ahdistaa. Osaanko kuitenkaan rakastaa oikein ja luotanko siihen että minua rakastetaan ja kantaako rakkaus pitkälle tulevaisuuteen. Jokainen meistä käy läpi näitä ajatuksia jossain elämän vaiheessa. Näin kuuluu ollakin ja meidän täytyy välillä pysähtyä miettimään rakkautta ja tunteita. Rakkautta on erilaista. Kaikki eivät koe samaa tunnetta ja onkin hyvin vaikeaa määritellä sana rakkaus.
Lähdetään liikkeelle siitä, mitä tunnemme toista ihmistä tai asiaa kohtaan. Tunne voi olla ahdistava. On näytettävä ja tunnettava koska meille on näin opetettu jo lapsena. On aivan oikein, että et koe näin voimakkaasti näitä tunteita. Sinulla on lupa olla erilainen ja juurikin sellainen kuin olet. 
Tärkeintä on kuitenkin rakastaa itseään. Jos unohdamme tuon taidon, hukkaamme itsemme. Kun katsot peiliin niin näetkö siellä suurimman rakkauden kohteen. Näin pitäisi olla, koska jos et näe tuota peilikuvaasi rakkaudellisena, niin et näe sitä sisintä, joka voisi rakastaa muita ja ottaa vastaan sinulle annettua rakkautta.

Lähde liikkeellä aamuun siitä, että uskallat rakastaa itseäsi. Kuiskaa jokainen aamu itsellesi: "Rakastan itsessäni...". Minun aamuni tänään lähti liikkeelle siitä, kun mietin, kuinka hidas olen aamulla. Ahdisti ajatus, että nousisin miehen vierestä, joka vaatii heti aamusta toimimaan. Mielessäni kävi ajatus kumppanistani viime vuodelta, kuinka helppoa oli herätä hänen vierestään. Minä sain oman aikani, kun hänen vielä jatkoi unia. Join aamukahvini rauhassa ja suunnittelin päivääni.
Nämä ovat pieniä mutta tärkeitä askelia rakkauteen. Huomasin samalla, että vaikka olemme eronneet ja ero oli riitainen, löysin kuitenkin rakkautta häntä kohtaan. Tunne oli hyvä, sillä olenhan jossain kohtaa rakastanut häntä vai oliko se vain tunne että rakastan. Tulen siihen lopputulokseen, että olen oikeasti tuntenut rakkautta häntä kohtaan. Hetkellisesti sen olen unohtanut, mutta on hyvä muistutella miltä rakkaus on tuntunut. 
Eli tänä aamuna totesin rakastavani itsessäni tapaa, jolla päivän aloitan. Ihanaa kuinka voin herätä rauhallisesti ja ilman huonoa omaatuntoa aamuun ja toimintaan. 
Haluaisin opettaa teille kaikille sen, että rakkaus jota olette joskus jotain ihmistä tai asiaa kohtaan tunteneet, ei häviä vaikka ihminen tai asia sinun elämästäsi poistuu. Muistellaan sitä tunnetta, mitä olemme silloin kokeneet ja ymmärretään sen vaikutus. Se on ollut sitä aitoa rakkautta sillä hetkellä, jota olemme tunteneet. Ei pelkkää tunnetta. Tämä auttaa meitä ymmärtämään ja uskomaan rakkauteen ja sen voimaan. Se antaa paljon enemmän kuin ottaa. Nautitaan ja rakastetaan joka päivä.