Kelle mä soitan?

Yksin kotona, jumitan ruuhkassa.. ei mulla oo asiaa, kelle mä soitan?

Olen rakkaiden ympäröimänä viettänyt pääsiäispyhiä. Päivät ovat täynnä ohjelmaa, ja kuitenkin tunnen olevani yksin. Kaiken valtaa suuri tyhjyys.. onko helpompaa olla kokonaan yksin näkemättä ketään vai olla yhdessä?Tämä on tuttu tunne. Elät onnellista aikaa ja sinulla on hyvä olla. Nautit omasta ajastasi ja omasta tilasta ympärillä.  Kuitenkin jotain puutuu. Jotain mitä et tiedosta, tunnista tai halua tunnustaa. Kun vietät aikaa rakkaiden kanssa, olet täynnä onnea ja hyvää oloa. Jäät yksin, kaikki on kunnossa, huomaat suuren tyhjyyden täyttävän huoneet. Haluaisin soittaa ja kertoa päivistäni.. kenelle soitan? On siis vaikeaa hallita tunnetta, jolloin kaikki on hyvin, muttei kuitenkaan ole. Toisen poistuttua jokapäiväisestä elämästä, kommunikoinnista jää tyhjä kolo, jonka täyttämiseen ei ole vaihtoehtoa. Ennen olisin voinut soittaa ilman syytä. Nyt en voi soittaa vain sanoakseni että rakastan. 

Tyhjyys valtaa mielen että kodin. Juuri äsken se oli täynnä toimintaa ja puheen sorinaa. Olisiko sittenkin ollut parempi viettää pyhät yksin. Tämä tyhjyys kaiken ilon jälkeen ei olisi niin käsinkosketeltavaa. 

Ei!
Tuo ajatus käy onneksi vain hetken mielessäni. Nuo yhteiset hetket rakkaiden kanssa luovat muistoja, naurua, kaipausta ja rakkautta. Kaikkea tarvitsemme, jotta voisimme olla onnellisia. Ilman kaipausta, emme koe hetkiä, jolloin olemme onnellisia. Ilman naurua, emme voi kokea haikeutta ja surua. Ja ilman rakkautta olemme vajaita. Eli tarvitsemme kaikki tunteet, jotta voimme tuntea olevamme elossa.

Arvostetaan myös surun ja haikeuden tunteita osataksemme nauttia onnesta ja rakkaudesta.
-Kun olemme eläneet, olemme rakastaneet ja kun olemme rakastaneet, olemme eläneet.-