en-Mä meen, niinku aina ennenkin!

03/09/2022

Taas mä meen, niinku aina ennekin. Käännän selkäni ja jatkan matkaani. Vai olisiko sittenkin jäätävä? Ehkä menetän jotain? Onko Lähteminen sittenkin se oikea ratkaisu?

Huomaan että olen taas tilanteessa, jossa joudun lähtemään eteenpäin elämässä. Jättämään taakseni ihmisen, joka olisi minua rakastanut ja kunnioittanut. Vai olisiko? Olisiko tämä kestänyt tällä kertaa loppuelämäni?
Menen koska mun mentävä on, vaistoni sanoo niin, nyt on vaan mentävä. Oletko ollut tilanteessa missä joudut tekemään isoja ja välillä rankkoja ratkaisuja?
Nämä kuuluvat elämäämme. Aina tuo tapaamamme ihminen ei tule oikealla hetkellä. Ehkä myöhemmin? Palaammeko vielä yhteen? Voi olla ,että emme palaakaan.  Usein myöhemmin huomataan, että ei se nyt olisi toiminutkaan. En olisi jaksanut rakastaa. En olisi osannut rakastaa. 
Nuo sielunkumppanit tulevat meitä usein vastaan väärällä hetkellä. Juuri silloin kun olemme rikki, varattuja tai menossa jotain uutta kohti. He viipyvät luonamme hetken ja jatkavat matkaa.
Sielunsopimus voi olla jo kauempaa, useita elämiä sitten. Nämä samat ihmiset käyvät elämässämme näyttäytymässä. Onko tarkoitettu niin, että juuri tämä elämä on se mikä kuljetaan käsikkäin? Vai onko tarkoitus, että nämä sielunkumppanit kulkevat ohi, herättävät meissä mielenkiinnon ja poistuvat. Ehkä vasta seuraavassa elämässä on aika kohdata oikealla hetkellä ja kulkea koko matka yhdessä. Jätetään portti auki. Se tunne että olisimme yhteen kuuluneet, jää pyörimään mieleen.
Koskaan ei kannata sulkea porttia kokonaan. Silloinkaan, kun on erottu riidoissa. On sovittava riidat ennen kun jatkaa matkaa. On annetava anteeksi, vaikka ei olisi anteeksi annettavaa. 
Anteeksianto on suurin oppi, jonka voimme saada. On osattava antaa anteeksi myös elämälle, joka meitä kohtelee välillä rankalla kädellä. Nämä ovat niitä meidän oppiläksyjämme, joita matkallemme annetaan. Anna myös anteeksi itsellesi vaikeat ratkaisut ja teot. Matka, jonka täällä kuljemme, on ainutlaatuinen, eikä sitä kannata hukata vihaan ja murehtimiseen, varsinkaan niissä asioissa, joihin emme voi enää vaikuttaa.
Eletään tätä päivää, ei mennyttä eikä tulevaa. Annetaan anteeksi ja sovitetaan sanamme ja tekomme. Tästä on hyvä jatkaa, kohti seuraavaa elämää, ehkä vielä kohdataan.