en-Mä elän niin että tuntuu!

30/08/2022

Mä elän, vai elänkö? 
Mä elän, niin että sattuu! Mä uskallan elää! Vai uskallanko sittenkään?


Näin mietin aamulla herätessäni auringonvaloon. Päätin nousta uuteen aamuun ja elää päivän täysillä. Uskallanko kuitenkaan elää sitä elämää, mitä haluan. Mitä muut sanovat? Miten minun on opetettu elämään? Mitä minulta vaaditaan? On hyvä muistaa, että meille jokaiselle tuo elämä on erilainen käsite. Toiset elävät jatkuvasti suorittaen, toiset haavemaailmassa ja on jopa niitä, jotka unohtavat elää.
Usein peilaamme omaa elämää muiden elämään nousee ehkä kateus siitä kuinka he uskaltavat elää tai ovat saaneet juurinkin sellaisen elämän, jonka minä haluaisin elää. Ei se oikeasti mene näin, vai meneekö? Voidaanko me olla kateellisia muiden elämästä? 
"Kulje aina kadun aurinkoista puolta!" Nämä sanat siskoni lausui minulle, kun elämä oli minua taas kunnolla murjonut. Näinhän se on, voin itse valita kumpaa puolta tietä kävelen. Valitsenko sen jossa aurinko paistaa vai sen joka on varjossa. Kannan siitä itse vastuun. Sitä ei kukaan muu voi määritellä. Jos valitsen tuo varjoisan tien, mitä se minulle kertoo. Kertooko se sen ahdistuksen ja pelon siitä, että en uskalla elää haaveiden ja unelmien elämää. Mitä jos valitsenkin tuon aurinkoisen puolen. Huomaan kuinka voin vaikuttaa siihen millaisena koen oman elämän ja voin valita kuinka leveä ja suora tuo polkuni on. On siis otettava vastuu omasta elämästä ja kannettava tuo vastuu ylpeänä. Haluan näyttää myös ulospäin, kuinka kuljen polkuani ylpeänä siitä, että tämä on juurikin minun elämäni, ei kenenkään muun. Ne jotka minua arvostelevat tai kadehtivat, eivät ole valinneet tuota aurinkoista puolta tiestä vaan kulkevat varjossa tai puolivarjossa. 
Jos valinta on näin yksinkertainen, niin miksi emme tee tuota valintaa joka päivä? Tätä on hyvä pysähtyä miettimään, varsinkin silloin kun tuntuu että elämä murjoo.
Muista, että elämme nyt, emme menneessä eikä tulevassa päivässä. Kun teen tuon valinnan, hengitän syvään kerran, toisen kerran ja vielä kolmannen kerran, sen jälkeen uskallan kuiskata että "mä elän", uskallan sanoa ääneen "Mä Elän" ja sitten vielä huudan "MÄ ELÄN!" Sanat jäävät soimaan ilmaan ja huomaan kuinka onnellinen olen siitä, mitä olen elämältäni saanut. Uskalla sinäkin elää, sinun omaa elämääsi!